Kevät tekee tuloaan. Toivottavasti auringon paiste parantaa myös omaa oloa. On jo pidemmän aikaa ollut masennus päällä.

Olen ollut parisuhteessa nyt viisi kuukautta ihanan ihmisen kanssa. Hänen kolme lastaan ovat iso piristys päiviin. Muutto yhteiseen asuntoon tapahtui vasta ja takapihan remontointi jatkuu pitkälle kesään.

Viime aikoina on ollut erityisen raskasta. Rakkaani kärsii kovasta masennuksesta,eikä ole oma itsensä. Saan suurimman osan siitä päälleni,osan aiheesta mutta suurimman osan ilman aihetta. Teen suurimman osan kotiaskareista ja välillä tuntuu että olen vain palvelijana täällä. Tuskaisinta on kuitenkin katsoa vierestä voimattomana,kun toinen kärsii kovasti. Masentaa itseä suuresti kun ei voi auttaa vaikka kuinka haluaisi. On päiviä kun tuntuu että haluaisi luovuttaa ja paeta tätä kaikkea.

Kaipaisi tukea,juttuseuraa joka kuuntelisi ja kertoisi mielipiteen asioista. Tarvitsisin vahvistusta sille ettei minussa ole niin paljon vikaa. Saan valitusta ja haukkuja asioista,jotka mielestäni ovat hyvin ja jotka teen aina. Mutta jotka toisen mielestä eivät ole niin,vaikka todellisuus on toinen. Ymmärrän että masentuneen ihmisen on vaikea asioita nähdä niin kuin todellisuudessa ne ovat. Mutta sitä alkaa pieni ihminen uskomaan myös itse niin,jos ei joku välillä luo uskoa siihen miten asiat todellisuudessa ovat.

 

Toivottavasti joku sai edes ymmärrettyä tämän tekstin.On kuitenkin ensimmäinen kirjoitukseni ikinä mihinkään.